perjantai 23. syyskuuta 2016

Kutkuttavasti lähtökuopissa


Käynnistimme äskettäin yhteispohjoismaisen produktion Kööpenhaminassa. Mukana ovat kolme taikuria, muusikko, lavastaja, puvustaja, sekä ohjaaja.

Lähtötilanne on kiehtova. Tulevasta esityksestä olemme sopineet vain teeman. Mitään muuta emme tiedä.

Istumme ympyrässä muuten tyhjässä harjoitushuoneessa. Seuraa ajatusten vaihto.

Minua kiinnostaa taikuuden esittäminen niin, että siitä poistetaan kaikki yleisesti alaan liittyvät maneerit, sanoo yksi.

Minua kiinnostaa vahva ja mahdottomalta tuntuva taikuus, sanoo toinen.

Minua kiinnostaa barokki ja peruukit, sanoo puvustaja.

Hei, vedetään näyttämölle niin pitkä pöytä, että tulee tunne ettei se lopu ikinä, sitä pöytää tulee koko ajan vaan lisää.

Niin, ja rakennetaan valaistus niin että näemme yhdessä vaiheessa ainoastaan kolmen taikurin kädet. Fokus vain käsissä ja siinä mitä ne tekevät.

Caravaggion tauluista löytyy muuten paljon käsiä ja jokaisella käden asennolla oli siihen aikaan tietty merkitys, sanoo ohjaaja.

Hei, tuo on kiinnostavaa, sitä aion tutkia, sanoo joku.

Ideat sinkoilevat. Kuuntelu ja kommunikointi pelaa. Puhumme englantia, tanskaa ja ruotsia.
Niin paljon eri suuntia, kiinnostuksen kohteita, ideoita, taustoja ja mieltymyksiä.

Näistä lähtökuopistako syntyy uusi esitys?

Totta kai! 

Mutta onneksi ensi-iltaan on riittävästi aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti